Vielä viime viikolla talvi ja nyt kevät. Tuntuu, että vuodenajat vaihtuvat nykyisin lennosta. Ehkä on vain kyse siitä, etten liiku ulkona riittävästi ja vaikka luontoa riittää kotimme ympärillä 8. kerroksesta sitä lähinnä ihailee etäältä ja ihmettelee mitä kärpäset tekevät sillä korkeudella. Ensimmäinen surisi tänään jo verhoissamme.
Kevät on perusparadoksaalista aikaa. Toisaalta on ihana että aurinko paistaa ja kotiin pääsee - ainkin joskus - jo valoisalla ajalla ja toisaalta jossain vaiheessa iskee KAUHEA VÄSYMYS. Osin se johtuu yksinkertaisesti siitä, että siitepölyallergiat alkavat vaivata. Muusta syytän kyllä aurinkoa. On kukkua väittää, että aurinko antaa energiaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että se nimenomaan SYÖ sitä, kunnes sitten jossain välissä tottuu ja tulee kesä.
Vakavasti ottaen kaitpa kevätväsymykseen teorioita löytyy, mutta vielä en ole löytänyt kuitenkaan tapaa nitistää kevätväsyä. Näin papin näkökulmasta tämä paaston aika ja tuleva pääsiäinen eivät varsinaisesti ole myöskään kevään rauhallisinta vaihetta.
Toisaalta täytyy sanoa, että tässä paaston ajassa on sitä jotain. Pidän siitä että Yhteisessä leivässä eli meidän opiskelijoiden iltamessussa käydään läpi koko passio, kärsimystarina keskiviikko keskiviikolta. Ja toisaalta kansainvälisessä messussa seurataan kirkkovuoden paaston ajan tekstejä, joiden teemat alkavat pikku hiljaa tuntua tutulta, kun olen ollut tässä työssä nyt neljä vuotta. Matkasta pääsiäiseen tulee rikas kertomus pietareineen, juudaksineen ja johanneksineen. Ja siitä tulee matka syvälle hyvin vanhaan tarinaan ja pitkän pitkään traditioon.
Minulle kirkon traditiot eivät ole taakka, joiden kanssa pitää vain pärjätä. Päin vastoin ne ovat äärettömän kiinnostavia siinä, mitä ne kertovat ihmisestä ja hänen suhteestaan Jumalaan. Joskus ne ovat toki aika ylilyöviä ja välillä aivan mahdottomia, mutta monesti niiden pohjalta löytyy uskomatonta syvyyttä ja, no, rakkautta Jumalaan. Ja pakko se on sanoa, Raamatun tekstit ovat sen lisäksi että ne ovat välillä hurmaavan epäloogisia ja inhimillisiä samalla uskomattoman viisaita ja rehellisesti sanottuna komeita. "Alussa loi Jumala taivaan ja maan..." Yksinkertaista ja samalla käsittämättömän upeaa. Työkseen paljon kirjoittavana sitä olisi kateellinen, jos ei olisi kyse Raamatusta, jonka kuuluukin olla upea.
Kevät on perusparadoksaalista aikaa. Toisaalta on ihana että aurinko paistaa ja kotiin pääsee - ainkin joskus - jo valoisalla ajalla ja toisaalta jossain vaiheessa iskee KAUHEA VÄSYMYS. Osin se johtuu yksinkertaisesti siitä, että siitepölyallergiat alkavat vaivata. Muusta syytän kyllä aurinkoa. On kukkua väittää, että aurinko antaa energiaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että se nimenomaan SYÖ sitä, kunnes sitten jossain välissä tottuu ja tulee kesä.
Vakavasti ottaen kaitpa kevätväsymykseen teorioita löytyy, mutta vielä en ole löytänyt kuitenkaan tapaa nitistää kevätväsyä. Näin papin näkökulmasta tämä paaston aika ja tuleva pääsiäinen eivät varsinaisesti ole myöskään kevään rauhallisinta vaihetta.
Toisaalta täytyy sanoa, että tässä paaston ajassa on sitä jotain. Pidän siitä että Yhteisessä leivässä eli meidän opiskelijoiden iltamessussa käydään läpi koko passio, kärsimystarina keskiviikko keskiviikolta. Ja toisaalta kansainvälisessä messussa seurataan kirkkovuoden paaston ajan tekstejä, joiden teemat alkavat pikku hiljaa tuntua tutulta, kun olen ollut tässä työssä nyt neljä vuotta. Matkasta pääsiäiseen tulee rikas kertomus pietareineen, juudaksineen ja johanneksineen. Ja siitä tulee matka syvälle hyvin vanhaan tarinaan ja pitkän pitkään traditioon.
Minulle kirkon traditiot eivät ole taakka, joiden kanssa pitää vain pärjätä. Päin vastoin ne ovat äärettömän kiinnostavia siinä, mitä ne kertovat ihmisestä ja hänen suhteestaan Jumalaan. Joskus ne ovat toki aika ylilyöviä ja välillä aivan mahdottomia, mutta monesti niiden pohjalta löytyy uskomatonta syvyyttä ja, no, rakkautta Jumalaan. Ja pakko se on sanoa, Raamatun tekstit ovat sen lisäksi että ne ovat välillä hurmaavan epäloogisia ja inhimillisiä samalla uskomattoman viisaita ja rehellisesti sanottuna komeita. "Alussa loi Jumala taivaan ja maan..." Yksinkertaista ja samalla käsittämättömän upeaa. Työkseen paljon kirjoittavana sitä olisi kateellinen, jos ei olisi kyse Raamatusta, jonka kuuluukin olla upea.
No comments:
Post a Comment