Ni-in, turkulainen on nyt Helsingissä. Meitä nimittäin koulutetaan. Tällä kertaa on kyseessä oppilaitostyön erikoistumiskoulutus ja siihen liittyen täydennyskoulutuspäivä - päinvastaisessa järjestyksessä. Lisäksi kokoustimme eilisen päivän ensi vuoden globaalikonferenssiamme.Tämän päivän vietimme sitten Dikkursbyssä (kyllä, suomeksi Tikkurilassa). Kirkolla pörräsi kirkon työntekijää ylt'ympäri Suomen niemeä. Meitä taisi olla noin 40. Tämän ryhmän yksi ominaispiirre on, että jokaisen meille luennoivan on aina paras varustatua suurella kärsivällisyydella ja mielenmaltilla. Jos aihe on kiinnostava, ja useimmiten on, kysymyksiä alkaa lennellä varsin nopeaan tahtiin ja kykymme livetä asiasta on ehtymätön. Tänään tosin aiheessa pysyttiin ennen näkemättömän hyvin. Se johtui kyllä ehkä siitäkin, että meillä oli aika täysi ohjelma.
Kun aikanaan aloitin työt, reissussa ollessa lähes kaikki muut työt jäivät kotiin odottamaan. Vaan eivät enää. Jokin aika sitten tallustelin takaisin hotelliin (Helsingissä), istuin sitten alas ja tein loppuun palmusunnuntain jumalanpalveluksen ohjelmalehtisen - ja lähetin sen sähköpostilla Turkuun monistamoon.
Tekniikka on kätevää. Työpäivä on toki aika pitkä, kun puoli yhdeksältä illalla istut vielä kirjoittamaan blogia. Toisaalta on vain niin, että meillä papeilla on tämä kokonaistyöajaksi kutsuttu järjestely. Siitä seuraa, että työaikoja ei ole, mistä taas seuraa, että välillä tekee pitkää päivää ja välillä, kun on rauhallisempaa, voi itsekin ottaa rauhallisemmin. Siihen tietysti tähdätään, että nämä vaiheet keskimäärin tasapainottaisivat toisiaan, mutta myöntää täytyy, että aina ei ihan siihen päästä. Työ on siinä määrin kiinni tekijöistä, joihin ei voi vaikuttaa. Toisaalta, jotenkin tämä silti näyttää toimivan. Väitän siksi estoitta, että Jumala kyllä myös johdattaa. Toki vastaan ratkaisuistani ihan itse, mutta silti!
Tänään joka tapauksessa ikkunani alla tehdään maankaivuutöitä edelleen ja kello on 20.54! Siispä mitäpä muutakaan turkulainen Helsingissä tekisi kuin töitä hänkin? :)
Kun aikanaan aloitin työt, reissussa ollessa lähes kaikki muut työt jäivät kotiin odottamaan. Vaan eivät enää. Jokin aika sitten tallustelin takaisin hotelliin (Helsingissä), istuin sitten alas ja tein loppuun palmusunnuntain jumalanpalveluksen ohjelmalehtisen - ja lähetin sen sähköpostilla Turkuun monistamoon.
Tekniikka on kätevää. Työpäivä on toki aika pitkä, kun puoli yhdeksältä illalla istut vielä kirjoittamaan blogia. Toisaalta on vain niin, että meillä papeilla on tämä kokonaistyöajaksi kutsuttu järjestely. Siitä seuraa, että työaikoja ei ole, mistä taas seuraa, että välillä tekee pitkää päivää ja välillä, kun on rauhallisempaa, voi itsekin ottaa rauhallisemmin. Siihen tietysti tähdätään, että nämä vaiheet keskimäärin tasapainottaisivat toisiaan, mutta myöntää täytyy, että aina ei ihan siihen päästä. Työ on siinä määrin kiinni tekijöistä, joihin ei voi vaikuttaa. Toisaalta, jotenkin tämä silti näyttää toimivan. Väitän siksi estoitta, että Jumala kyllä myös johdattaa. Toki vastaan ratkaisuistani ihan itse, mutta silti!
Tänään joka tapauksessa ikkunani alla tehdään maankaivuutöitä edelleen ja kello on 20.54! Siispä mitäpä muutakaan turkulainen Helsingissä tekisi kuin töitä hänkin? :)
1 comment:
Dickursby ;)
Post a Comment