Tänään on maanantai. Aivan turha tulla sanomaan ettei oikeasti ole. Kyllä on.
Pidin eilen vapaapäivää - meillä ei ole ylityökorvauksia eikä ilta- tai sunnuntailisiä, mutta meillä on sentään oikeus pitää ns. siirtovapaa, jos vapaapäivälle osuu vaikkapa kastetoimitus. Olin siis eilen kotona enkä täällä toimistolla, joten nyt on maanantai!
Tästä tietenkin seurasi, että kun vastaanotolleni ilmestyi kaksi kävijää, olin tavattoman hämmästynyt ja keskeytyksestä vähän sekaisin. Kaiken kukkuraksi toisen toimiston avaimet olivat juuri siellä, toisessa toimistossa. Onneksi kollega oli tullut ja sain ne takaisin.
Palatakseni vierailijoihini, he olivat tietenkin oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mutta kesti puoli minuuttia ennen kuin se valkeni minullekin, jonka jälkeen syntyi vielä lievä kaaos niitten avaimien takia.
Tämän työn mukavia puolia ovat mitä erillaisimmista taustoista ja maista tulevat ihmiset. Se vähemmän mukava puoli on, kun joutuu - aika usein - kertomaan, että työtä on valtavan vaikea - ellei mahdotonta - saada, jos ei hallitse jompaa kumpaa kotimaista ja mieluiten suomea. Vilpitön usko ja luottamus siihen, että kyllä pastori auttaa ja keksii keinon, on samalla sekä viehättävää että itselle surkeaa. Pastori kun vaan ei aina osaa auttaa eikä keksi keinoa, vaikka sydämestään sitä kyllä toivoisi. Kysy melkein mitä vain kastetilaisuudesta (luterilaisesta, kiitos) ja osaan vastata melkein mitä vain :), mutta käytännön asioissa niin kuin nyt työnhakuongelmissa, me papit olemme kyllä sieltä vähemmän hyödyllisestä päästä. Ja minä olin sentään joskus jopa työvoimatoimistossa vuoden töissäkin.
Onneksi ihmiset eivät lannistu vähästä ja joskus se pienikin asia olipa sitten kyse työvoimatoimiston osoitteesta tai vaan siitä, että on ainakin yrittänyt löytää jonkun ihmisen tai tahon johon ottaa yhtettä, voi olla tärkeä osa ratkaisua.
Tälläisenä aurinkoisena kevätpäivänä näin on helppo uskoa. Keskellä marraskuuta se vaatii jo enemmän ponnisteluja, mutta - viime kädessä - uskon aivan varmasti, että ei mikään kohtaaminen ole vailla merkitystä. Haaste onkin sitten siinä, että pyrkii lämpimään ja huomaavaiseen kohtaamiseen eikä anna kiireen tai ärtyisyyden jyrätä. Eihän se toinen niihin syypää ole, vaan minä itse.
Kaikille teille, jotka haette työtä - olipa sitten kysessä kesätyöt tai pysyvämpi ratkaisu - oikein paljon siunausta matkaan! Työhaastattelut ovat välillä syvältä - uskokaa pois myös haastattelijoille, koska oikeiden kysymysten esittäminen on äärettömän vaikeaa - mutta, monesti se itse työ onkin sitten aika mukavaa. Sittenkin.
Pidin eilen vapaapäivää - meillä ei ole ylityökorvauksia eikä ilta- tai sunnuntailisiä, mutta meillä on sentään oikeus pitää ns. siirtovapaa, jos vapaapäivälle osuu vaikkapa kastetoimitus. Olin siis eilen kotona enkä täällä toimistolla, joten nyt on maanantai!
Tästä tietenkin seurasi, että kun vastaanotolleni ilmestyi kaksi kävijää, olin tavattoman hämmästynyt ja keskeytyksestä vähän sekaisin. Kaiken kukkuraksi toisen toimiston avaimet olivat juuri siellä, toisessa toimistossa. Onneksi kollega oli tullut ja sain ne takaisin.
Palatakseni vierailijoihini, he olivat tietenkin oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mutta kesti puoli minuuttia ennen kuin se valkeni minullekin, jonka jälkeen syntyi vielä lievä kaaos niitten avaimien takia.
Tämän työn mukavia puolia ovat mitä erillaisimmista taustoista ja maista tulevat ihmiset. Se vähemmän mukava puoli on, kun joutuu - aika usein - kertomaan, että työtä on valtavan vaikea - ellei mahdotonta - saada, jos ei hallitse jompaa kumpaa kotimaista ja mieluiten suomea. Vilpitön usko ja luottamus siihen, että kyllä pastori auttaa ja keksii keinon, on samalla sekä viehättävää että itselle surkeaa. Pastori kun vaan ei aina osaa auttaa eikä keksi keinoa, vaikka sydämestään sitä kyllä toivoisi. Kysy melkein mitä vain kastetilaisuudesta (luterilaisesta, kiitos) ja osaan vastata melkein mitä vain :), mutta käytännön asioissa niin kuin nyt työnhakuongelmissa, me papit olemme kyllä sieltä vähemmän hyödyllisestä päästä. Ja minä olin sentään joskus jopa työvoimatoimistossa vuoden töissäkin.
Onneksi ihmiset eivät lannistu vähästä ja joskus se pienikin asia olipa sitten kyse työvoimatoimiston osoitteesta tai vaan siitä, että on ainakin yrittänyt löytää jonkun ihmisen tai tahon johon ottaa yhtettä, voi olla tärkeä osa ratkaisua.
Tälläisenä aurinkoisena kevätpäivänä näin on helppo uskoa. Keskellä marraskuuta se vaatii jo enemmän ponnisteluja, mutta - viime kädessä - uskon aivan varmasti, että ei mikään kohtaaminen ole vailla merkitystä. Haaste onkin sitten siinä, että pyrkii lämpimään ja huomaavaiseen kohtaamiseen eikä anna kiireen tai ärtyisyyden jyrätä. Eihän se toinen niihin syypää ole, vaan minä itse.
Kaikille teille, jotka haette työtä - olipa sitten kysessä kesätyöt tai pysyvämpi ratkaisu - oikein paljon siunausta matkaan! Työhaastattelut ovat välillä syvältä - uskokaa pois myös haastattelijoille, koska oikeiden kysymysten esittäminen on äärettömän vaikeaa - mutta, monesti se itse työ onkin sitten aika mukavaa. Sittenkin.
No comments:
Post a Comment