On jo lankalauantai, mutta osa sydäntäni jäi kiirastorstaihin. Niin se aina jää. Varsinkin, jos en ehdi pitkäperjantain kuolinhetken hartauteen.
Yksi vanhoista kiirastorstain virsisistä on Tuomas Akvinolaisen Pange Lingua, jonka hurmaava gregoriaaninen sävel on soinut päässäni koko aamun. Tai siis se sävel joka englanninkielisestä upouudesta virsikirjastamme löytyy.
Pidän näistä sanoista:
Therefore we, before him bending,
this great Sacrament revere;
types and shadows have their ending,
for the newer rite is here;
faith, our outward sense befriending,
makes the inward vision clear.
Suomennos ei ole aivan yhtä herkkä, mutta toimii toki sekin:
Siispä korkein sakramentti saakoon meiltä kunnian -
sillä vanhan liiton merkki väistyy tieltä uudemman.
Usko antaa täydennyksen aisteiltamme puuttuvan.
Uusi on se sana, joka tuntuu hyvältä. Uusi liitto. Newer rite. Muutos ja uudeksi tuleminen.
Uusi pääsiäinen on huomenna. Ja jo yöllä istun hiljaisessa hautakappelista, josta kulkueena kuljemme Katariinan kirkkoon hiukan puolen yön jälkeen. Valo leviää tuohuksesta tuohukseen ja alttari puetaan valkoiseen. On uusi pääsiäinen.
No comments:
Post a Comment